Heippa.

Olen upouusi blogittaja. Toivon, että kirjoittamiseni ei jää tähän sivujen aukaisuun. En usko, sillä graduni on vasta alkuvaiheessaan ja sen oheen kaipaan tietenkin runsain määrin kaikenlaista oheistekemistä kuten kirjoittelua ja kommunikaatiota mielenkiintoisten ihmisten kanssa :).

Miksi blogi? Hmm, itse asiassa mietin jo, että miksihän en ole aiemmin ryhtynyt tähän. Tykkään kirjoitella, milloin mitäkin. Ehkä joskus jopa uuvutan läheisiäni analysoimalla ihan liian kanssa kaiken maailman asioita. Joskus taas ei ole niitä ihmisiä, joille kirjoittaa sielunsa tunnoista (ja näin päästä asioissa eteenpäin).

Miksi aktivismiotsikon alle? No, olen tässä harrastanut nettideittailua, ja harmikseni joudun kerta toisensa jälkeen toteamaan, että kaltaiseni viherpiipertäjät eivät juuri harrasta nettideittejä. Tämän kuten monien muidenkin seikkojen perusteella olen todennut voivani luokitella itseni jonkinlaiseksi vihreäksi aktivistiksi. Aktivismi sanana kuulostaa kyllä vähän hurjalle kuitenkin... Jos deittailusta puhutaan, etsin ihmistä, jonka kanssa voisin lemmen :) ohella jakaa niin arvoja kuin elämän varrella opittuja ja ymmärrettyjä asioita, elämää kokonaisuudessaan. Ja ennen kaikkea, etsiä ja oppia yhdessä uutta. Mut rakkaus on must. Enkä usko, että siihen voi tahdonvoimalla vaikuttaa. Se syntyy tai ei ja that's it. Ai niin, vielä kerron et olen 30v ja Tampereelta :). 

Mut vielä deittailusta yks juttu. En mä nyt tässä blogissa ole varsinaisesti etsimässä elämänkumppania! Höh. Maailmassa on paljon muutakin löydettävää kuin elämänkumppani, vaikka se, sekin olisi tietysti vähintäänkin tosi hienoa.

Olen vähän aktivisti myös tavallisuuden kaavan kyseenalaistamisessa... Mielestäni ihmiset surullisen usein kangistuvat normaalisuuden kaavoihin huomaamatta ollenkaan ympärillä olevia mahdollisuuksia. Elämmehän kuitenkin varsin hyvin toimivassa demokratiassa, ja monet ovat taistelleet vapautemme puolesta, monin tavoin. Monissa maailman kolkissa taistellaan edelleen. Ja myös täällä Suomessa on varmasti vielä paljon tehtävää! Varsinkin henkisesti, yksilöiden osalta.

Toisaalta mietin sitä, olenko nyt vain jotenkin "hurahtanut", kyseenalaistan suotta tavallisuuden, joka sinällään pitää usein sisällään tosi paljon hienoja, hyviä ja tärkeitä asioita. Esim. turvallisuutta eri ikäisille ihmisille. Haluan kuitenkin ainakin vähän provosoida, ravistella, ihmisiä kutakuinkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ja toivon itseäni myös ravisteltavan. Pelottaa ajatus kangistumisesta. Ihan kuin elämä muka olisi niin tylsää, että sen kuluessa kerkeäisi tulemaan valmiiksi. Ihan kuin maailmassa ei muka olisi mahdollisuuksia.

Nyt mä lähetän tän viestin. Kivaa nähdä, miltä se näyttää sivuilla. Niin ja tietysti et tuleeko kommentteja... Mut en mä nyt odota niitä. Kirjoittelenpahan vain, omaksi ilokseni, ja ehkä joskus jonkun toisenkin. Olen muuten tänne saakka kirjoitellut perinteistä päiväkirjaa, mitenhän sille käy jos nyt innostun blogittamaan. Mut nyt, pakko siirtyä graduanalyysin pariin. Vaikka on sekin kyllä ihan kivaa.