Kokemusta puuttuu varmasti rutkasti, mutta joka tapauksessa tuntuu nyt sille, että naisten välisen ystävyyden ja toveruuden edellytys on usein salaisuuksien jakaminen. Tietenkin se, että kertoo jollekin jotain ja jollekin toiselle ei, viestii suhteiden laadusta. Mutta kyse on myös sopivista tilanteista ja ehkä myös muiden ihmisten salaisuuksista. Ja siitä, kuinka hyvin tunnetaan. Joskus tutustuminen käy hitaasti, joskus nopeasti.

Sinkut etsiskelevät elämänkumppania, ja ainakin ennen kuin "se oikea" löytyy, niin kaikki, kaikki asiat jaetaan naisten kesken. ...Tuntuu tälle. Siis - pitäisi jakaa, pitäisikö? Näin mielestäni ollaan vähän kuin liittoutuneitakin muita (miehiä?) vastaan. Jos et jaa, olet - petturi? Jolle ei sitten enää kerrotakaan samalla tavalla, joka "siirretään" niihin, joista puhutaan?

Tuntuu joskus vähän kuin toiset ihmiset ja erityisesti miehet olisivat tavaraa, jota arvioidaan... Vaikka puheiden taustalla suurella todennäköisyydellä onkin kaipaus löytää syviä ihmissuhteita ja toinen aidosti siihen vierelle jakamaan elämää tasaveroisena kumppanina.

Asioiden aito ja välittävä jakaminen on minusta kyllä todella hienoa ja tärkeää. Näin voi saada ja antaa kullanarvoisia näkökulmia. Mut se, missä menee raja asioista puhumisen ja toisen, poissaolevan arvostamisen välillä - salaisuuksineen kaikkineen - on olennaista.

Arvostan kovasti sitä, jos ihmissuhde otetaan pitkälle kahdenvälisenä, eikä sotketa siihen sitä, minkälainen suhde henkilöllä on muiden ihmisten kanssa. Tuntuu että tämä on yleisempää miespuolisten kuin naispuolisten ystävieni kanssa. Poikkeuksia toki on niitäkin.

Voi kyllä sattua paljonkin, jos on kokenut olevansa hyvä ystävä jonkun kanssa ja joskus huomaakin, että isojakin asioita on jäänyt kertomatta. Voi tuntua, että mattoa vedetään jalkojen alta. Suhteen syvyydestä ja tärkeydestä molemmin puolin kertoo se, miten tästä tilanteesta mennään eteenpäin.