Olin tuossa eräänä päivänä, muutaman nettiviestin jälkeen, ensitreffeillä ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa. Parilla lasillisella. Oli oikein mukavaa ja antoista, aika syvällistä ja henkilökohtaistakin. Oli puhetta, että tavataan, hän kysyi siitä useamman kerran ja minä vastasin, että mikäli minusta riippuu niin toki. Ainut asia, mikä jälkikäteen ajateltuna hieman hämmensi, oli lopun veltto kättely. Alussa en kiinnittänyt kättelytapaan huomiota, joten silloin oli varmasti ok. No, loppujen lopuksi sit kuitenkin tapaamiskyselyt taisivat olla enemmän tai vähemmän kohteliaisuutta, toisen kulttuurin tapa - ja hyvin erilainen kuin meillä. Sain hyvää oppia siitä, kuinka kulttuurisidonnaista ihmistuntemus voikaan olla. Yleensä olen pystynyt luottamaan ihmistuntemukseeni, mut nyt meni sitten metsään. "Liiallista" sydämentykytystä en onneksi kerennyt itselleni "hankkia". :)